Asiakaspalautteita

Olen kokenut terapian elämän mullistavana. Kynnykseni hakeutua avun piiriin oli alkujaan todella korkealla. Terapiassa koin, että omat näkemykseni ja kokemukseni otettiin yksilöllisesti huomioon, että pyrkimys oli saada elämäni solmukohdat ratkaistua juuri minulle toimivalla tavalla.

Havaitsin terapian edetessä konkreettista edistystä ja elämänlaatuni parani huomattavasti. Sain terapian avulla valettua itseeni kadoksissa ollutta itseluottamusta ja elämäntavoitteeni selkeytyivät.

Hakeuduin terapiaan kehittääkseni omia toimintatapojani ihmissuhteissa sekä käsittelemään omia tunteita paremmin. Olen saanut paljon uusia ajatuksia ja näkökulmia kohdata asioita.

Olen myös oppinut hyväksymään itseni paremmin ja olemaan rohkeammin oma itsensä. Kaiken kaikkiaan muutos on selvä.

Koen ymmärtäneeni terapiassa paremmin, miten tunteet ja katastrofiajatukset nostavat paniikkikohtausta. Etenkin tunteiden ja kehon reaktioiden yhteyttä tuli mietittyä ja taipumustani jonkin verran tukahduttaa vaikeita tunteita. Eniten hyötyä oli sanoittaa ja ns. normaalistaa paniikkia, ettei kyse ei ole kovin vakavasta asiasta, vaikka se kiusallista onkin.

Tosi tärkeää oli, että tulin todella hyvin kuulluksi ja kohdatuksi, minua ei vähätelty, muttei myöskään alettu kaivaa isompia ongelmia oireiden takaa. Elämänhistoriallani on vaikutusta tapoihini reagoida, mutta minulle jäi tunne, ettei aiemmat kokemukset määritä minua eikä psyykestäni tarvitse olla isommin huolissaan. Se auttaa kohtaamaan paniikkipiirrettä itsessäni. Se on yksi ominaisuus, joka minussa on, mutta se ei hallitse minua.

Konkreettisesti isoin apu ahdistushetkiin on edelleen rauhallisen pitkä uloshengitys, joka on pysynyt mukana edelleen. Terapian aikana havaitsin hengityksen olevan merkittävässä osassa kohtauksessa. Myös lempeä huumori itseään kohtaan on säilynyt. Lempeys itseään kohtaan on mahdollista, jos ei ole voimavarojen suhteen liian tiukilla. Uskon, että omista voimavaratekijöistä huolehtiminen vahvistui myös. En jatkossakaan aio jäädä tilanteisiin, jotka vievät henkisesti hapen itseltäni. Uskallan rohkeammin tehdä muutoksia itseni hyväksi. Enkä yritä olla työelämän sankari, koska sen hinta omalle jaksamiselle on liian kova.

Jollain jännällä tavalla oli tärkeää käydä juuri sinun luonasi juttelemassa ja että olit mies. Minulla on paljon naisystäviä, jotka ovat herkkiä kuuntelemaan, mutta hyvin harvoin olen kokenut todella ymmärretyksi tulemisen tunnetta miehen kanssa keskustellessa. Se jotenkin oli rohkaisevaa itsessään.

Koin käyntini luonasi turvallisena. Heti ensimmäisellä käynnilläni totesit jotain siihen tapaan, että toivoa on tai että tilanne ei ole toivoton. Sait sen kuulostamaan hyvältä ja luottamusta herättävältä; se oli tärkeää siinä tilanteessa, kun ensimmäisen kerran tavattiin.

Keskustelut jatkossakin olivat miellyttäviä kohtaamisia, vaikka minulle vaikeista asioista puhuttiinkin. Koin tulleeni kuulluksi ja ymmärretyksi. Sain voimaa kohdata kodin ongelmat ja tukea siihen, mitä olin jo itsekin ajatellut. Rauhallinen ja eleetön läsnäolosi miellytti ja rohkaisi itseänikin puhumaan aroista asioista. Kiitos!

Vaikka terapiaan lähtö oli enemmän pakon sanelemaa kuin omasta tahdosta, en olisi ikinä uskonut kuinka avaava se voi olla. Se että pystyy keskustelemaan jonkun kanssa avoimesti tunne-elämän ongelmista, on todella suuri palvelus henkiselle hyvinvoinnille. Terapia on auttanut itseäni ajattelemaan mitkä omat arvoni ovat ja miten haluan elämääni elää.

Elämäni on ollut siitä lähtien positiivisempaa, energisempää ja tärkeintä itselleni on se, että yhteinen tulevaisuus on enemmän kuin mahdollista. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö oma henkinen kasvu jatkuisi terapiassa käynnin myötä. Ahdistuksen tunteilta ei voi välttyä, mutta terapian avulla on mahdollista löytää työkaluja siihen miten terveellisellä tavalla voi käsitellä vaikeita asioita.

Olin täysin solmussa itseni kanssa. Etsin vahvasti itseäni, en tuntenut itsevarmuutta ja oloni oli jatkuvasti ahdistunut. Olin takertunut menneisyyden murheisiin. En arvostanut itseäni enkä osannut olla armollinen. Olen ollut vuosia sairastunut vahvuuteen, keskittynyt muiden ihmisten hyvinvointiin ja unohtanut itseni. Olen siis ollut hyvin uupunut ja kynnys lähteä tyhjällä akulla hoitamaan itseäni oli valtavan korkea.

Olen käynyt terapiassa aiemminkin ja niissä on keskitytty puhumaan menneistä ongelmista. Sain kerättyä voimanrippeeni ja rohkeuteni ja soitettua Jarille. Keskustelu oli niin helpon tuntuista, että koin turvalliseksi lähteä häntä tapaamaan. Hänen kanssaan on lähdetty eri kulmalla, mitä hyvää on tapahtunut ja kuinka paljon olen asioiden eteen tehnyt ja saanut aikaan.

Reilun puolen vuoden jälkeen elämänlaatuni on kohonnut huomattavasti. Koen osaavani vetää rajoja, arvostavani ja rakastavani itseäni enemmän. Mikä tärkeintä tunnen turvallisuuden tunnetta elämässä vaikeidenkin asioiden äärellä. Tämä terapia on ehdottomasti yksi parhaita lahjoja, joita olen itselleni antanut.

Jariin on helppo tutustua ja hän on hyvä kuuntelija mikä on ensiarvoisen tärkeää tämänkaltaisessa työssä. Terapiassa ei etsitä vikoja tai kaivella menneitä vaan keskitytään nykyhetkeen, senhetkisiin voimavaroihin, asiakkaan hyviin ominaisuuksiin, ja niiden kehittämiseen. Tämänkaltainen lähestymistapa on positiivista ajattelua herättävää mikä taas luo isommat mahdollisuudet toipua.

Tämä terapia on ollut minulle erittäin hyödyllistä. Ei olla jääty etsiskelemään ja lopulta syyttämään menneitä tapahtumia tämän hetken haasteista. Tavoitteiden asettelu ja huomion kiinnittäminen siihen, millä kaikilla osa-alueilla elämänlaatu paranee, on auttanut pitämään motivaation korkealla tasolla. Pienistä edistymisistä voi tulla arkipäiväisiä ja on hyvä sanoa ääneen ja erikseen ajatella omaa edistymistä. Pienet konkreettiset asiat auttavat tavoitteen saavuttamisessa. Olen myös oppinut, että ajatuksia vastaan on turha taistella. Voin hyväksyä ajatuksen ja valita suhtautumiseni siihen.

Tapaamisissa olen pitänyt siitä, että erityisiä ”läksyjä” ei ole tullut. Myös se, että keskustelu voi hetkeksi johtaa milloin millekin urille on tervetullutta ja tekee vuorovaikutuksesta sopivalla tavalla rentoa. Tuntuu, että emme ole suorittamassa tehtävää, vaikka tavallaan olemmekin. Minusta tuntuu, että minut on otettu tosissaan ja älykkyyttäni on arvostettu keskusteluissa.

Olin kieltämättä ennakkoluuloinen terapiasta. Ennakkoluulo oli enemmän ”tulosta” kuin prosessi kohtaan. Tutuksi tulemisen jälkeen päästiin asiaan ja oli mukava huomata, että terapeuttina osasit tarttua oikeisiin jutun juoniin. Tunnistan kyllä koska muuri tahtoo tulla vastaan, mutta sitä on vaikea omissa ajatuksissaan ylittää. Toiselle selittäessä on pakotettu purkamaan asiaa, kun tilannetta ei varsinaisesti voi kannata välttää. Terapian jatkuessa opin oikeastaan huomaamaan, että terapeuttina osaat esittää oikeita kysymyksiä oikeissa kohdin. En aina välttämättä tiedostanut, että nyt ollaan hankalan asian äärellä mieleni lukoista johtuen, mutta kysymyksiesi myötä oli helpompi itse huomata nämä ja napata niistä kiinni. Toisinaan se kävi helpommin ja toisinaan vaati enemmän työstämistä.

Lähtöpisteenihän oli, etten oikein itse tunnistanut itsetuhoisten ajatuksieni haitallisuutta. Jälkikäteen on helppo todeta, että tietenkin moisten ajatusten jatkuva toistaminen itselle ei tee hyvää ja sitä alkaa uskoa niihin.

Olemme puhuneet myös armollisuudesta ja silläkin saralla on tapahtunut kehitystä. Pienemmät ”synnit” ei varsinaisesti pilaa päivää enkä niistä itseäni soimaa ja hieman suuremmista pääsee ajan kanssa. Ongelma on ollut enemmänkin sen toteamisessa, että minä rakastan itseäni ja minun tulisi rakastaa itseäni. Minun tulisi antaa itselleni anteeksi ikävät ajatukset ja vuodet, jotka hukkasin harmauteen.